Posted by on 7.12.2017

Onnea itsenäinen Suomi 100v!
Tässä talossa itsenäisyyspäivä ei ole ainoastaan illan pukuloistoa televisiosta – itse asiassa tänä(kään) vuonna emme edes avanneet televisiota koko iltana. Muutaman asut kurkkasin iltapäivälehtien nettisivuilta, mutta nyt täytyy tunnustaa, että vaatealan ihmisenä olen harvinaisen vähän kiinnostunut tuosta puolesta tätä juhlapäivää.Täällä vietettiin aamu rauhakseltaan, ulkoiltiin yhdessä koko perheen voimin ja otettiin päiväunia. Illan hämärtyessä suunnattiin isolle kylälle Mäntsälään ja isomman pojan kanssa sytytettiin sankarihaudalle kaksi kynttilää; toinen ukilleni (isäni isälle) ja toinen mummoni (isäni äidin) veljelle, jotka molemmat taistelivat rintamalla, ja jotka selvisivät lopulta kotiin sodasta.Tosin mummoni veli kuoli joitakin vuosia sodan päättymisen jälkeen, ja ukkinikin ehti nukkua pois hieman ennen syntymääni. Kumpaakaan en siis koskaan ehtinyt tapaamaan, mutta joista olen kuullut niin paljon tarinoita isältäni, että lähes tunnen heidät.Yksi itsenäisyyspäivän perinteistäni on kaivaa esiin ukkini vanha puulaatikko, johon hän on aikoinaan kerännyt vanhoja valokuviaan. Osa kuvista on varmasti vuosien saatossa hävinnyt matkalle ja ilmeisesti mummonikin tarkoituksella hävittänyt osan rintama-ajan kuvista, mutta tämä isäni luo päätynyt laatikko on pysynyt hyvässä tallessa – ja siirtynyt vuosia sitten jo minun mukanani kulkemaan.Ukkini sodasta saamat mitallit ovat ehkä jossain vaiheessa siirtyneet jonkun setäni haltuun, sillä niistä isällänikään ei ole tietoa, mutta ainakin osa todistuksista ja muista tuon ajan virallisista papereista löytyi vuosia sitten isäni ullakolta.Haaveilen, että mitallit myös löytyisivät joskus ja saisin ne yhdistettyä tähän samaan ukin jäämistöön – mielellään vaikka nostettua ne jotenkin kauniisti esillekin kodissamme.Ukkini, Abel ‘Aapeli’, syntyi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Isäni kertoman mukaan Aapeli oli mukava mies, ehkä jopa hieman turhankin leppoisa, ja mummoni, Aili, piti rotia koko talon miesväelle. …Vanhempani aina nauravatkin, että minusta on tullut mummo-Miettinen (mummoni tyttönimi), sillä kaikki temperamentti ja topakkuus tulee kuulemma mummoni suvun puolelta. :)Isäni syntyi esikoisena sodan alla vuonna 1938, lähes tarkalleen vuosi ennen sodan syttymistä. Iso kunnioitus mummollenikin, joka jäi nuorena pienen lapsen kanssa kotirintamalle odottamaan sotaan lähteneen miehensä paluuta.Ukkini onneksi tosiaan palasi sodasta lopulta ja ehjänä,…
Source: Villa Kotiranta

Posted in: Villa Kotiranta