Posted by on 12.11.2017

Onnea isä! – se mitä jäi sanomatta
Elämä on siinä mielessä aika mielenkiintoinen, ettet koskaan voi tietää mitä tapahtuu. Elämää voidaan jonkin verran ennakoida, suunnitella ja laskea todennäköisyyksiä, mutta koskaan et voi olla varma mitä huominen tuo tullessaan. Tämä on osaltaan erittäin lohdullista, mutta toisaalta yllätykset saattavat aiheuttaa elämässä melkein kohtuutonta tuskaa ja surua.Kolme vuotta ja kuukausi sitten oli tähän astisen elämäni surullisin päivä. Silloin soi aamuyöstä soi puhelin ja rauhallinen miesääni kertoi pahimman pelkoni:Isäsi on nukkunut noin 15 minuuttia sitten pois, osanottoni!Muistan, kuinka keuhkoni tyhjeni ja kaikki ajatukset katosivat päästäni. Pääni oli aivan tyhjä. En kuullut mitään, en nähnyt mitään, en tuntenut mitään. Seuraavat kaksi viikkoa toimin kuin robotti. En antanut itseni pysähtyä, enkä tuntea. En pystynyt iloitsemaan edes Ässän potkuista mahassani. Olin turta. Kuljin sumussa hautajaisiin saakka. Hautajaisiin, jotka ainoa lapsena järjestelin isäni äidin, minun rakas mummoni, apuna. Edelleenkään minulla ei ole juurikaan muistikuvia tuosta pari viikkoisesta. Ensimmäiset muistot alkavat hautajaisista. Muistan kuinka arkku näytti niin lopulliselle. Oli pimeää ja kylmää. Muistan kuinka äänet kaikuivat kappelissa. Muistan kuinka romahdin, kun olisi pitänyt nousta lukemaan muistoruno ja laskemaan kukat. En enää pystynyt. Tajuntaani iski, että rakas isäni on oikeasti poissa. En enää koskaan tule häntä näkemään. Hän ei enää koskaan soita minulle keskellä yötä vain jutellakseen ja kyselemään tyhmiä. En pääse enää koskaan kertomaan kuinka paljon rakastan häntä.Nyt olen vapaa ja mukana tuulensaan kulkea rajalle ajattomuuden.Olen kimallus tähden, olen pilven lentoolen kasteisen aamun pisara hento.En ole poissa, vaan luoksenne saavunmukana jokaisen nousevan aamun ja jokaisen tummuvan illan myötätoivotan teille hyvää yötä. ( Eino Leino)Nyt on kolmas isänpäivä ilman isää. Vieläkään en ole isäni haudalle päässyt. En vain pysty menemään sinne. Sattuu aivan liikaa. Mutta nyt on ensimmäinen kerta, kun tunnen kuinka minun pitää saada puhua isälle. Jos voisin tänään soittaa isälle ja hän kuulisi minua, sanoisin:Isä, kiitos siitä, että olit isäni. Ilman sinua en olisi en olisi tässä.…
Source: Mutsi on mäsä

Posted in: Mutsi on mäsä