Posted by on 14.5.2018

Matkailua luonnossa -Juustopolku
Luonto on aina ollut minulle tärkeä. Jo talvella aloin suunnittelemaan tulevia patikointireissujamme lähiympäristöön. Luonnosta haen rauhaa ja sitä, ettei joka kilometrin kohdalla tule vastaan ihmisiä. Nuuksio ja Sipoonkorpi onkin liian kovia menomestoja meidän makuumme, jonka takia kevään ensimmäinen reissu valittiin tarkoin. Sipoonkorvessa ja Nuuksiossa voimme käväistä sitten kun kahdestaan olo ei ole se juttu. Toki eteläsuomessa on muitakin hienoja metsiä ja luontopolkuja ja useissa paikoissa olemmekin jo käyneet vuosien varrella. Nyt kuitenkin suuntasimme hiukan tuntemattomammalle paikalle Vierumäen lähelle, josta aloitimme patkoinnin kohti Heinolaa.Juustopolku alkaa vuolenkosken koululta (tai me kuljimme reitin näin päin) ja päättyy Heinolaan, Tamppilahdenkadulle. Reitille tulee pituutta 17.2km joka meillä oli tarkoitus kävellä edes- takaisin.Kevät on kaikin puolin kivaa retkeilyaikaa. Ei ole juurikaan hyttysiä, luonto herää pikkuhiljaa henkiin ja oma fiilis on ihan katossa, kun aurinko alkaa taas paistamaan. Oikeastaan ainut huonopuoli on se, että yöllä lämpötila voi laskea paljonkin alle 10 asteen, jonka takia varustus täytyy olla kunnossa. Meitä lähti matkaan minä, mies ja mäyräkoiramme Safka. Emmehän tajunneet, että mukavuuden haluinen koiramme saattaa jäätyä yöllä ja saimmekin lämmittää sitä ja itseämme makuupusseissa. Itse varasinkin parhaimman makuupussimme ja nukuinkin suhteellisen hyvin, pää pussin sisällä.Lähdimme sillä asenteella ettei ole mihinkään kiire ja olihan meillä reilusti rinkoissa painoa mukana. Kannoimme juomat, trangiat, teltat ja ruoat mukanamme. Ja kun minä lähden matkalle, niin minullahan on tunnetusti ruokaa mukana. Oi ihana kävellä kun vastaan tuli vain yksi ainut pariskunta ja he osasivatkin hiukan varoitella meitä hakkuualueesta, joka oli hiukan vaikeampi kulkuista.Maasto oli vaihtelevaa. Välillä näkymä oli kuin satumetsästä, pehmeineen mättäineen ja välillä elokuvista, jossa kaadetaan eläimien kotimetsät maantasalle. Välillä kävelimme metsäautotietä pitkin ja välillä todella tiheässä metsässä.Noi 2km ennen ensimmäistä levähdyspaikkaamme, mieheni rasitusvamma joka sai alkunsa City Survaiverssissa alkoi vaivata, joten teimme päätöksen jäädä nuotiopaikalle yöksi. Juuri ennen nuotiopaikkaa koira yritti vetää vasemmalle kokoajan ja tajusimme heti, että nyt on koira saanut…
Source: Mieletön unelma

Posted in: Mieletön unelma