Posted by on 12.3.2018

Latutunnelmia Pyhätunturilta
Vietimme viime vuoden tapaan helmikuisen hiihtoloman pohjoisen lumilla, tällä kerralla Pyhätunturin maisemissa. Kirjoitin Lapin-tarinoiden päätteeksi kokemuksia Pyhän latujen varsilta. Vajaan parinkymmenen asteen pakkanen nipistelee poskipäitä, kun astun raikkaaseen ulkoilmaan ja lähden aamulenkille. Vauhdikkaat mäet johdattavat hiihtäjän pieneen Pyhäjärven kylään, joka vasta heräilee uuteen aamuun järven rannalla. Useammankin puutalon pihalla on mainos kahvilasta, mutta aukioloajat eivät palvele varhaisia kulkijoita. Pysähdyn rannalle katselemaan, kuinka nousevan auringon punerrus värjää taivaan. Vastarannalla erottuu Pyhätunturin vaikuttava hahmo. Hiljaisuus on käytännössä rikkumaton, kunnes jatkan retkeäni eteenpäin. Suksien ja sauvojen äänet pakkaslumea vasten kuulostavat rauhoittavilta, sillä ne tuovat mieleen muistoja lapsuudesta saakka. Kävin Pyhätunturilla edellisen kerran 6-vuotiaana. Taisin olla silloin elämäni kunnossa, sillä hiihdin parhaina päivinä peräti kaksikymmentä kilometriä. Äidin kuorimien appelsiinien voimalla kelpasi sivakoida keväisillä hangilla ja ihmetellä Lapin luontoa. Muistan että valloitimme silloin tuntureitakin, mutta nykyiset reittikarttaan merkityt ladut eivät vie huipuille. Nyt suurin osa taipaleista kulkee metsien kätköissä. Tykkylumen peittämät puut ovat paikoitellen upean näköisiä. Aurinko nousee hiljalleen korkeammalle ja alkaa lämmittää ilmaa. Kaipaan erämaan tunnelmaa ja suuntaan Pyhä-Luoston kansallispuiston puolella sijaitsevalle Karhunjuomalammelle. Paikoitellen maisemat vastaavatkin juuri sitä, mitä tulin Lapista hakemaan. Reitti huipentuu jyrkkään loppunousuun. Lumen peittämällä Karhunjuomalammella on hiljaista. Huomaan hiihdelleeni jo pari tuntia, mutten ole kohdannut vielä ainuttakaan ihmistä. Hieman myöhemmin […]
Source: Lähtöportti

Posted in: Lähtöportti