Posted by on 13.1.2018

Kylmien sävyjen viikonloppukimppu.
Olen aina kiinnittänyt huomioni kauniisiin yksityiskohtiin. Viime vuosina olen myös antanut sen näkyä. Jos tilanne on yhtään suotuinen ja näen jotain esteettistä, sanon kehut ääneen. “Onpa ihana kimppu, oletpa jotenkin erikoisen kaunis tänään, näytätpä hyvältä, aivan ihana se ja se..” Vielä en ole ihan siinä pisteessä, että jakelisin kehuja ihan tuntemattomille kaupassa, mutta toisaalta miksipä ei.Ystävälläni oli aivan mielettömän upea kimppu olohuoneen pöydällään uutena vuotena. Harakkana kiinnitin huomioni siihen välittömästi ja tottakai kehut osuivat oikeaan osoitteeseen. Kehuja on oikeasti joskus todella vaikeaa ottaa vastaan ja sitä meidän kaikkien pitäisi harjoitella myös, niinkuin kehumistakin.Tämä daami osaa onnekseni ottaa kehut vastaan ja palkinnoksi sain kuulla kimpun tarinan. Hän käy lähes kerran viikossa meidän eräässä paikallisessa kukkakaupassa sidotuttamassa perjantaikimpun töiden jälkeen. Itu piilee tässä: hän valitsee muutaman kauniin leikon ja pyytää sitomaan niistä useimmiten matalan, mutta leveän kimpun. Kas näin, kuten postauksen kuvissa.Näihin käytetään usein paljon vihreää ja tämän päivän trendinä onkin nämä sosiaalisen median flowerporn-kimput. Heiniä, erikokoisia eukalyptuksia, rentoutta ja luonnollisuutta. Uskon, että moni meistä kukkaihmisistä pitää nimenomaan näistä kimpuista.Ajattelin siis, että great! Tässä ihan ohikulkumatkalla poikkean samaan yritykseen ja teen samoin. Olinhan nähnyt lopputulemia hänen pöydällään. Mikäpä voisi mennä vikaan? Ajoin autoni pihaan ja valitsin kylmiöstä haluamani leikot. Ihania persikkaisia ja valkoisia sävyjä. Näistä nyt sellainen, tiedättekö? Matala ja leveä, kiitos.Koska en tiedä varsinaisia ammattinimikkeitä, puhun tässä kyseisestä henkilöstä kukkaihmisenä. Jälkeenpäin ystäväni kanssa puhelimessa kävi ilmi, että kukkaihmisemme eivät olleet samat. Hän siis poistui takavasemmalle sitomaan kimppuani ja palasi hetken kuluttua tuotoksensa kanssa.Oliko tämä hyvä? Katselin edessäni tiivistä, vesilasiin sopivaa saniaisilla maustettua eläkeläisten sairaalakimppua. Todennäköisesti järkytykseni paistoi kasvoiltani, enkä saanut ihan hetkeen sanaa suustani. Yritin hienovaraisesti kertoa, että vähän muunlaista oli kyllä nyt mielessä ja että onhan tuo nyt kaunis, mutta ei tippaakaan mitä pyysin.Tilanne oli hiukan sama kuin kuulleesani Antti Tuiskun hiihtobiisin ensimmäistä kertaa radiosta. Mitä mä just kuuntelin? Mihin…
Source: La petite princesse

Posted in: La petite princesse