Posted by on 11.6.2018

Kertoisitko minulle tarinan?
Maanantai.11. päivä kesäkuuta.Minun piti kirjoittaa sinulle tänään tarina. Julkaista se samalla tavalla kuin viime maanantaina ja lukemattomana muuna maanantaina tätä maanantaita ennen.Kuljetin aihetta pitkään mielessäni. Pyörittelin sanoja päässäni. Rakensin niistä lauseita. Tarinaksikin se lähes muotoutui.Kunnes.Kunnes koitti viime viikko, jota olin odottanut kauan.Olin lausunut hiljaa ääneen unelmani, sanoittanut toiveeni – ja niistä ensimmäisen tein todeksi viime viikolla entisen Oriveden Opiston kirjoittajakurssilla Tampereella.Ja se oli tämän rouvan menoa se.Törmäsin opettajaani Petri Tammiseen ennen kuin ensimmäinen tunti alkoi, ja kuulutin hänelle kovaan ääneen, kuinka olin toden totta viikon ansainnut.Saman tien nolotti. En ollut varma, ymmärsikö hän, miten kovasti halusin päästä kirjoittamaan.Ehkä hän ymmärsi. Kirjailija, kun hän on.Viikko oli sellaista kirjoittamisen, lukemisen, palautteen annon ja saamisen sekä kirjoittamiseen ja kirjallisiin keskusteluihin liittyvää ilotulitusta, että en ole ollut edelleenkään ennallani.En ole halunnut astua pois päivien aikana syntyneestä euforisen kirjoittamisen kuplastani.Anteeksi.Kun kesä kääntyy kohti syksyä, kirjoitan kirjoituskurssiin liittyvistä kokemuksistani ja havainnoistani.Kun kesäkuu etenee, kaivan mieleni syövereistä hauduttelemani blogiaiheen, ja puen sen sinulle sanoiksi ja tarinaksi.Mutta sitä ennen olen vielä hetken hiljaa, ja nautin kaiken kokemani ja aistimani jälkimainingeista.Sillä sanat ja kirjoittaminen ovat todellakin sen minussa ansainneet….Mutta.Mitä sinulle kuuluu? Kertoisitko sinä puolestasi minulle tänään tarinan?Kuulisin mielelläni. Ihan minkä vain.Kertoisitko?Kuva on ikuistettu Ahlmanilla Tampereella viime viikon kirjoittajakurssin maisemissa.
Source: Rouva Sana

Posted in: Rouva Sana